Enkelit tuntuvat sijaitsevan sopivan etäällä uskosta ja evoluutioteoriasta. Olli Seppälä vaikuttaa tuovan tänään kaipaamani pilkkeen ankariin teemoihin. Syväajattelija minussa yrittää pysähdellä. Näistä runoistahan löytää vaikka mitä! Nämähän pitää tulkita. Kristitty minussa lukee rivien välistä harhaopin, yrittää tulkita kirjoittajan maailmankuvaa. Niskaote minusta keskittyy vapautumiseen, päästää irti ja ulos. Mikä olisikaan niin yhdentekevää, kuin enkelien tulkitseminen? Mutta kirjaimet ja äänteet, näissä niin pehmeitä. Hyväilevät ääntöelimistöä, antavat kadonneen voiman, palauttavat ihmisyyden ja enkelin luonnon.
Kaikkien niiden kunniaksi
jotka kuulevat
aamun saapuvan hiekkatietä pitkin.
Kaikkien niiden kunniaksi
jotka kaipaavat
valtameren suolaisen kielen nuolaisua
kirkkosalin viileydessä.
Kaikkien niiden kunniaksi
jotka uskovat todeksi
kaupungin kattojen yllä lentävän
laulavan kyyhkysparven
ja höyheniään toiveikkaana sukivan kevään.
Olli Seppälä, Paratiisin katuvalot
Ja mikä onkaan pehmeäpää, kuin lopuksi huomata hymyilevänsä.
