Tiedättehän te Kirsi Kunnaksen Kani Koipeliinin? Sen, joka ihan sattumalta sattui taikurin hatusta ilmestymään itselleen vieraaseen maailmaan? Sen piti oppia kaikki käytännöt,merkitykset, kaikki.
Ja nyt minä olen se kani. En siksi, että olen ulkomailla. Vaan siksi, että tämä universumi ei välttämättä ole minulle koti.
Saako nauraa?
ku itkettää
tai rutistaa kurttuista rusinaa?
olla vaan mukana
olla mukava
Minun on kysyttävä. Ehkä toiset tietävät enemmän? Täällä kasvaa susia ja kettuja, joilla on omat vastauksensa. En halua hyväksyä niitä. En hyväksy, periaatteesta en.
Harrastan kokeilevaa kommunikaatiota. Yritän olla ihan toisin kuin he, ja silti tavoitella jotakin samaa, tulla osaksi heitä. Haluan nauraa, kun he itkevät. Yllyttää heidät nauruun.
Minun silmäni muuntuvat sinisestä mustaan ja mustasta siniseen. Haluan ymmärtää, ettei musta ole paha. Musta on se, mitä elämältä eniten odotan. Että voi jostain todella syvältä vain katsella. Olla se, mitä eniten toivoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti