Joen varrella lensi hulmuava mettiäinen
Sitä tuumaillessani
jostain iso ja kylmä
kohti minua
Voimaa pyysin, lentoliskon lieskaa,
että kultaharjamettisen turvaan pyydystäisin
tuuli työtään tihensi,
pyyntö paikalleen pysähtyi
kaukana visersi peloton lapsi
"Lintuseni, et sinä ole mikään kyyhkynen. Olet haukka! Kukaan ei voi tehdä sinulle mitään pahaa, ei voi."Me istuimme keväänraikkaalla nurmella ja näimme koko unelman edessämme. Hän oli määritellyt minut jo punahilkaksi, lampaaksi, pohjoisen ääneksi, terapeutiksi...Haukaksi. Ehkä hän vain antaa vaihtoehdot, joista saisin valita?
Siitä olen varma, että jokaista vaihtoehtoa hän arvostaisi ja kannustaisi. Jos olisin joka päivä jotakin muuta?
Sen hän on tehnyt selväksi, etten enää saa vangita itseäni. Linnut voidaan ottaa kiinni, laittaa häkkiin ja kieltää laulamasta, mutta minun kuuluu lentää ja juosta. Juosta käsikädessä suihkulähteen läpi. Makoilla keskellä pelikenttää ja piirtää lampaille huivit päähän. Unelmoida tästä hetkestä.
Koska elämme lopunaikoja. Koska vieläkään ei saa piirtää seiniä, kun voi maalata taivaan, mansikansinisen taivaan!
Löysin tavoitteeni tälle vuodelle, syyn siihen, miksi olen täällä ja tässä:
On valloitettava maailma,
kun se kasvoi jo lähelleni
tavoitettava ihmisuteliaisuus
naurettava niin kuin muut
opittava etäämmän säännöt
ennen kuin sinnekin piirretään seiniä
minun elettävä taas
kuin seinien varjot
eivät olisikaan kovin suuria
kuin äitini ei naurahtaisikaan
seinänkannattelijalle
niin kuin ystäviä maailma turisisi
eikä yksittäistä, joka etäämmälle kaipaa
aina, kun joku koskettaa
ja joku aina koskettaa
mutta kauas on päästävä
ennen kuin seinä kaatuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti