Tässä ja näin

Tee itsellesi rajat.

Teen.

Sanon ääneen, mitä kirjoitan. Nimeän vapaa-ajan synniksi ja opiskelen kuin jälki-istunnossa. Kirjoitan saman jo kirjoitetun vielä moneen kertaan siinä toivossa, että joskus saisin ne kaikki luettua.

Näkymättömät linnut lentävät puiden läpi.

"Nautitko oikeasti opiskelusta?"

Väristän ajatuksen pois.

Pitääkö kaikesta nauttia? Tähän asti oppiminen on tuottanut mielihyvää. Sisältö on merkityksetön, koska pelkään sen muuten latistuvan epäkiintoisaksi.

Poistun huoneestani vain nähdäkseni taas yliopiston. Tai ehkä kuullakseni oppineeni oikein. Tunnen taas valtavaa iloa siitä, että olen tässä ja näin.

Kaikki muutkin näyttävät nauttivan siitä, että loma on vihdoinkin ohi. 

Yliopiston viheralueille on tuotu aurinkotuoleja ja nopeasti kyhätty koppi. Kopin edessä tungeksii joukko janoisia opiskelijoita. Jos ystäväni olisi tässä, hän tilaisi minulle omenamehun. 

Hänellä on sellainen kyky: muuttaa viini mehuksi. 

Uudet vaihto-opiskelijat ovat onnekkaampia kuin minä olin. Saivathan he lentää tänne auringon saattelemina! Englanti on kuin lämmin neule.

Saksa on avantouinti.

Suomi on sadetta.

Minulle kelpaa nyt kaikki. Kuulostaa kauniilta.

Aurinko on polttanut kollegan ihan kiukkuiseksi. Hän näyttää unohtaneen hyvän kommunikaation säännöt. Sen, että ensin sanotaan kohteliaasti. Toivon sanojen kohteelle pelkkää hyvää.