Mitä sinä ikävöit, minulta kysyttiin enkä osannut vastata. Kuitenkin on ikävä koko ajan, joka paikkaan. Eniten on ikävä häntä, tietenkin. Hän on kaukaistunut, mutta meidän pitää iloita: on sentään työ. Ja iloita vielä enemmän viikonlopusta ja skypestä. Pitäisi iloita, ja olla vain lähellä vaikka kaukaistuneenakin.
Ilon aiheita on monia, ja ne pulppuavat. Mutta mikä mentaliteetti varoittaa hymyilemästä? Mikä uhka peittää pulppuavat lähteet? Tai mikä muuttaa ilon lähteet kyyneliksi? Olen ollut täynnä kysymyksiä, mutta vastaukset ovat piiloutuneet ruotsinkirjan taakse. Pitää oppia ruotsi, ja nopeasti. Älkää enää kysykö, kaikki on hyvin, bitte usko minua, kaikki ON hyvin. Antakaa minun bara vara.
Tai tulkaa lähemmäksi, vaikka uhmaan. Tulkaa niin lähelle, että saatte maailmani taas paikoilleen. Yksin se on raskas, maailma. Ja kun hän tuleekin lähelle, kertoo, miksi Jeesus oli täällä, puhuu selkeää kieltä ja arvostaa, juo teensä ihan rauhassa, maailma onkin taas hyvä paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti