Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan." "Menkää!" Jeesus sanoi. Silloin henget lähtivät miehistä ja menivät sikoihin, ja koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.
Matt. 8:31-32
Monin tavoin, eri näkökulmista ankara tapahtuma. Pahoja henkiä, väkivaltaisia vieläpä, ja kokonainen sikalauma, jonka myötä kenties meni perheen toimeentulo.
Mutta minä nauran.
Mielikuva possuista, jotka suistuvat jyrkännettä alas. Mielikuva ihmisistä, joiden teksti kuvaa rauhallisesti pyytäneen vain Jeesusta poistumaan. Huvittavaa, kerrassaan! Hänhän oli huumorimies.
Saako nauraa?
Jos haluatte ymmärtää minua, tai heitä, joista kirjoitan, tai ihan vain ymmärtää, pyydän, että lukisitte ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 11 jakeet 1-16.
Juuri tätä olin miettinyt, koko nuoruuteni ajan. Juuri tästä olin nähnyt yksittäisten ja yhteisöllisten kiistoja. Mieleni oli odottava; annetaanko minulle vihdoinkin vastaus? En halua kuulla sanaa "kulttuuri" enää, on oltava muukin merkitys.
He lukevat jae kerrallaan. Raamattuja on viidenkielisiä, kaikissa sama voimakas, ehdoton opetus. Paavalin vakavia sanoja, määräyksiä ihan.
He nauravat. Heillä ei näytä olevan haluakaan oikeasti ymmärtää. He toistavat sitä sanaa, johon olin jo kyllästynyt. He halusivat keskustella, mutta heidän keskustelunsa tyrehtyy siihen sanaan. Ehdottomasti vanhentunutta, he nauravat solvaten sitä, mikä joskus oli oikeaa ja arvokasta. Sitä, mikä säilöttiin meitäkin varten. "Miksi?" minä kysyn vieläkin, entistä kovemmin.
Siksikö vanhentunutta, ettette te halua enää niin toimia? Siksikö, etten minä halua?
"Raamattu ei ole Duden, joka päivitetään ajoittain", muistan samassa seurakunnassa kuulleeni. Tulee halu palata alkuperäisiin ohjeisiin. Tai ajaa pääni kaljuksi?
Nauru satutti oikeudentuntoani.
Varmistuin siitä, etten tänne kuulu. Tai jos siirtyisin aikuisten lukupiiriin?
Nyt minun, ikuisen väärännaurajan on kysyttävä uudelta kannalta: "Saako nauraa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti