Kiltisti hymyilevä, lempeä-ääninen mies, jonka huumori ei voi satuttaa ketään. Hänen selkeä puheensa ei aiheuta minussa alemmuuden tunnetta. Hän on ihminen, jonka kanssa kommunikaatio onnistuu. Hänen kanssaan voi tuntea olevansa hyvä.
Ja kirjastot, yliopiston uskomattomat kirjastot! Saatan kuulostaa naiivilta, kokemattomaltakin, mutta se ei haittaa. Sitä olenkin.
http://static.uni-graz.at/typo3temp/pics/Germanistik_DSC_8656_sized_b4ceca8982.jpg
Kuvitelkaa kaksikerroksinen puinen pikku huoneisto, jossa paikallaolijat tervehtivät jokaista sisään astuvaa, vaikka pitäisi olla hiljaa. Kuvitelkaa puisen lattian narina ja ikkunaan osuvien lehtipuiden havina. Ja seinät, jotka niin täynnä tietoa, että on kiivettävä vanhoja tikkaita etsimään hakemaansa katon rajasta!
Tai kuvitelkaa modernimpi betonirakennus, sen kellarimaiset huoneet. Valtavat kirjahyllyt, jotka kammesta vääntämällä liikkuvat kevyen äänettömästi ja paljastavat uskomattomat aarrerivistönsä!
Olen tuskaillut materiaalikysymyksen parissa. On tuntunut mahdottomalta löytää siteerattavaa asioille, jotka jo ennestään tietää. On turhauttanut.
Sitten olen lukenut Planin julkaisusta kansoista, jotka ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Koska ovat eläneet eristyksissä muista ihmisistä, niistä, jotka veivät koko ihmiskunnan tietotasoa eteenpäin. He eivät tietenkään millään voineet keksiä itse kaikkea sitä, mitä vuosisatojen ajan muu maailma on yhdessä kehittänyt. Minusta tutkimus ja siteeraaminen alkavat tuntua tärkeältä. Ja yhteistyö.
Olen pyytänyt apua ja muuttanut yhdessä vaikean yksinkertaiseksi, astunut uudelle tietovyöhykkeelle. Hymyillyt monille kirjastonsedille. Olen löytänyt kasan laadukasta siteerattavaa ja kutkuttavan tarpeen liittyä tutkimuksen perinteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti