Unelma

Herään auringonsäteisiin, jotka pääsevät todellisuuteeni paksujen sälekaihtimien läpi. Päästän sisään koko auringon enkä voi olla hymyilemättä. Katson tätä maailmaa, pientä palaa siitä. Haluan uskoa sen, mitä näen. Että tämä maailma onkin aina ollut se, josta uneksin. Täällä elää ihmisiä, joilla on sydämet. Ihmisiä, jotka jättävät ovensa raolleen. Jakavat omaansa. Lainaavat kotinsa ja identiteettinsäkin!

Saan elää maailmassa, jossa on niin turvallista, ettei mansikoita tarvitse pestä ennen syömistä.
Maailmassa, jossa kaikkea varten on turvavyöt ja pinkoodit.
Jossa retkeilijä jotain pelätäkseen päättää pelätä karhuja, vaikkei edes usko niihin.

Tässä maailmassa sade on yhtä kaunis kuin auringonpaiste, ja nuoret tytöt ovat rohkeampia kuin koskaan.
He puhuvat valhehymyisille ulkomaalaisille ja nousevat jokaiseen autoon ja luottavat määränpäihin ja seikkailuihin.
He istuvat minne haluavat ja juovat pelotta virkistysjuomia kysymättä, kuka sen valmisti tai mitä se on.

Täällä hymyillään enemmän kuin itketään. Suunnitellaan tarkasti tai jätetään kokonaan suunnittelematta.